Valehtelin muuten aiemmassa merkinnässäni. Anteeksi.
Ei ensimmäinen teos tältä taiteenalalta suinkaan ollut Herra Jackin ihmeellinen huone tai O:n tarina. Ehei.

Ensimmäinen otos oli Leena Lehtolaisen Harmin paikka.

Kuva: cdon.com

Olin ehkä yläasteella, kun luin tämän ekan kerran. Ilmestymishetkellä olin vielä liian nuori tarttumaan moiseen, vaikka muuten luinkin ihan mitä sattuu. En silloin ekalla kerralla esimerkiksi ymmärtänyt eroa sadistin ja masokistin välillä, vaikka sanat olikin ihan tuttuja. En siis voinut vaikkapa ärsyyntyä järjettömästi siitä, että Kimmo (epäilty reppana) on masokisti, ja sitä pidetään syyllisenä murhaan, koska se on seksuaalisesti poikkeava. Siitä kimpaannuin kyllä, että sitä pidettiin seksuaalisesti poikkeavana, ehkä tiesin jo silloin itsekin olevani vähän kumma otus.

En osannut silloin(kaan) täysin samaistua Kimmoon, joka on ilmeisesti jonkinlainen kumifetisisti (kai, minä en oikein osaa näitä termejä, mutta lupaan opetella), ja tykkäis että sitä kuristettais seksin aikana. Epäselväksi jäi, miten minkäänaikuisen poliisinlogiikan mukaan se vois tarkoittaa, että haluaiskin itte tehdä toiselle niin. Tyhmiä poliiseja.
Sitä vastoin pitkin kirjaa vihjaillaan kaikkea s/m- juttuja, jotka aiheutti jo 13- vuotiaassa kirjastoneidissä jos jonkunlaisia tunteita. "Että käsi joka lyö, myös silittää ja selittää että rankaisu oli vain rakkautta" (lainaus ulkomuistista, en löytänyt kyseistä kirjaa kirjastosta).

Tämä kirja kuitenkin on se ensimmäinen, josta tajusin mitä mun päässä oikein tapahtuu, ja mitä mä olen vailla. Ja vasta viidentoista vuoden päästä siitä pääsen ylipäänsä joskus edes toteuttamaan subi-minääni.
Oli aika hassua huomata, että tuossa kirjassa on melkein sanasta sanaan asioita, jotka mä olen aina liittänyt itseeni. Perhanan valokuvamuisti.


(Ja sen kerran kun olisin sitä tarvinnut, se kirja ei hengaakaan mun laukussa! Tämä on katastrofi!)
Kirjassa sanotaan jotenkin, että "ehkä me ajatellaan että ansaitaan kipua, koska ei meitä muuten voi rakastaa". Masokisti toiselle kirjeessä. Noin minäkin ajattelin jostain yläasteen alusta asti. Ei kuulosta kovin hyvältä.